Ponienpidon ohessa vuonna 2013 kypsyi mielessäni ajatus, että olisiko sittenkin mukavampi pitää tuotantoeläimiä eikä harrastelemmikkejä. Heti ensimmäisenä mieleeni tulivat lampaat. Ajatus jäi uudenvuodenaikoihin muhimaan mieleeni, enkä vielä ihmeemmin tehnyt mitään asian eteen. Keväällä törmäsin ilmoitukseen, jossa Ahlmannin maaseutuopistolla Tampereella oli alkamassa Aloittelevat lampurit -kurssi. Ilmoittauduin kurssille ja seuraavan syksyn ja kevään kävin kahtena päivänä kuukaudessa Ahlmannilla opiskelemassa lampaiden hoitoa ja tiesin löytäneeni oman juttuni. Tällöin aloin aktiivisesti miettimään mikä lammasrotu sopisi meille.

 

Kävin läpi useita lammasrotuja ja niiden ominaisuuksia, mutta kun Viola Fredin tuli tunnillemme kertomaan rygja-lampaista, tiesin löytäneeni oman lammasrotuni. Näitä minäkin halusin kasvattaa. Rygja-lampaat ovat kotoisin Norjasta. Ne ovat matalajalkaisia ja muhkeavillaisia. Muista lammasroduista ne erottaa pitkästä hännästä. Kun kuulin, että nämä lampaat tulevat Norjan vuorten rinteiltä ja kasvavat hyvin laihemmallakin laitumella, tiesin että ne soveltuisivat hyvin meidän jokinotkoihimme. Rygjan liha on todella pehmeää ja miedomman makuista kuin perinteisten suomalaisten maatiaisrotujen. Tästä syystä moni on tykästynyt karitsanlihaamme, vaikkei olisi ennen pitänytkään lampaasta.

 

Syksyllä 2014 haimme ensimmäiset lampaamme Torikan lampolasta Huittisista. Sieltä meille muutti 9 uuhta, joista kolme oli puhdasrotuisia rygjia. Muut olivat rygja-suomenlammasristeytyksiä. Uuhemme oli astutettu Torikan pässillä ennen meille tuloa, joten emme ensimmäisenä vuotena tarvinneet omaa pässiä.

 

Ensimmäiset karitsat syntyivät keväällä 2015 ja näitä laitettiin syksyllä teuraaksi sillä periaatteella, että kaikki uuhikaritsat jätetään tilalle kasvamaan emouuhiksi. Nyt oli ajankohtaista hankkia oma pässi. Se löytyi Viola Fredinin tilalta Joutsasta ja pitkän hakumatkan takia hankimme häneltä samalla kaksi puhdasrotuista rygja-uuhta pitämään Keikari-pässille seuraa kotimatkan ajaksi.

 

Keikari sai hoitaa yksinään isäpässin tehtäviä pari vuotta, kunnes syksyllä 2017 oli aika hankkia toinen pässi Keikarin jälkeläisille sulhoksi. Musta Wiljami haettiin Tampereen lähettyviltä Äijälän tilalta. Tätä kirjoittaessani Wiljamin ensimmäiset jälkeläiset ovat juuri tulleet maailmaan ja kuten toivoinkin musta väri näyttää periytyvän vahvasti. Vihdoinkin

saamme lisäväriä valkovoittoiseen katraaseemme.

 

Tulevaisuudessa katraskokomme ei tule kasvamaan merkittävästi nykyisestä noin 50 lampaasta. Tämän kokoinen katras on minulle juuri sopiva ja pystyn käyttämään jokaisen lampaan hoitoon juuri sen ajan minkä se vaatii. Lampaamme ovat paljosta käsittelystä johtuen sosiaalisia ja ihmisystävällisiä.

​

- Jenni Suominen

​